Kilpisjärvi – Pältsan

Kilpisjärvi-Duoibai

Kesän vaelluskohteina oli kaksi vaihtoehtoa: Suomen korkein kohta Halti tai Pältsanin maisemat Ruotsin puolella. Enemmistön päätöksellä kohteeksi valikoitui Pältsanin seutu.

Matkaanlähtö tapahtui Siilasjärven eteläpäässä olevalta parkkipaikalta. Ensimmäinen osuus kuljettiin Kalottireittiä pitkin läpi Mallan luonnonpuiston. Puistossa kulkeminen kesäaikaan on sallittu ainoastaan merkityllä reitillä, joten reitinvalinta oli helppo.

Kitsiputouksella pidettiin taukoa ja otettiin valokuvia. Pian putouksen jälkeen polku laskeutui alemmas tunturiylängöltä kohti Kuokkimajärveä. Mitä lähemmäksi järveä laskeuduttiin sitä runsaammiksi kävi sääskien määrä. Ohvit olivat jääneet kotiin. Itikoilta oli suojauduttava muilla tavoin. Takkien huput tiukasti päähän ja hanskat käteen.

Kuokkimajärvi ja kolmen valtakunnan rajapyykki ohitettiin milteipä juoksujalkaa. Ei edes yhtään kuvaa otettu paikasta. Tavoitteena oli pikaisesti nousta ylemmäs tunturipaljakalle sääskiä pakoon. Ensimmäinen leiri pystytettiin noin 750 metrin korkeuteen pienen puron varrelle.

Duoibai-Gappojärvi
22
Sateenkaari

Aamutoimien jälkeen jatkettin etenemistä Duoipain ylängöllä. Maasto oli mukavaa vaellusmaastoa. Vuoroin nousua ja laskua harjanteiden yli ja pieniä järviä. Ei pahempia kulkua haittaavia kivikoita. Lämpötilakin oli mukavan viileä ja sopivan vilvoittava tuuli. Vähän kerrassaan lähestyivät mahtavat Pältsan ja Juoksavatnjunni.

23
Pältsan

Kummankin huippu tosin pysytteli päivän aikana enimmäkseen harmaan pilvimassan sisällä.

Noin kilometri ennen laakson pohjalla sijaitsevaa Pältsan tupaa otettiin suunta luoteeseen tavoitteena yhtyä Gappohyttanille menevään polkuun.

24
Harjumuodostelma

Polku yhytettin paikassa, jossa alkaa mahtava kilometrien pituinen liki Gappojärvelle ulottuva hiekkaharju. Todellakin erikoinen luonnonmuodostelma. Eipä voisi kulkija parempaa alustaa toivoa jaloillensa. Harjumuodostelma päättyi hieman ennen Gappojärveä. Järven rantamilta ruvettiin katselemaan teltoille sopivaa sijoituspaikkaa.

Ranta oli kumminkin hieman kivistä ja siten epätasaista. Tasaista aluetta löytyi lopulta järven pohjoispäästä laskevan puron vierestä.

Gappojärvi-Indre Skärdalen
25
Gappohyttan

Aamuyöstä rupesi satamaan oikein reilusti vettä. Niinpä aamupäivää kulutettin aikaa teltassa sateen ropinaa kuunnellen. Aikataulu oli suunniteltu väljäksi, joten mitään kiirettä ei ollut.

Puolenpäivän aikoihin kovin sade hellitti. Niinpä leiri purettiin. Satoi kumminkin edelleen niin paljon, että telttaa ei saanut kuivana pakattua rinkkaan. Suunta otettiin kohti itää. Samalla siirryttiin Ruotsista Norjan puolelle.

26
Sumuista

Näkyvyyttä oli korkeintaan 100 metriä, joten maisemia ei juurikaan pystynyt ihailemaan. Parin tunnin taivalluksen jälkeen sumu hälveni vähitellen ja sitä mukaa näköalat paranivat.

Päätettiin pitää helpompi päivä ja leiriydyttiin jo noin kuuden kilometrin kävelyn jälkeen. 27Yleensäkin vaellus on hyvä rytmittää niin, että parin tiukemman päivän jälkeen on palauttava hieman kevyempi päivä. Samalla on mahdollista huoltaa varusteita.

Navakassa tuulessa oli hyvä tilaisuus kuivata edellisyön sateen kastelemat teltat. Se tapahtuikin pikaisesti. Ilta kului jälleen nopeasti ruoanvalmistuksen ja valokuvauksen parissa.

Indre Skärdalen- Bossojohka

28

Aamulla matkaa jatkettiin kohti Goldajärveä. Se tiesi laskeutumista paljakalta kohti alempia maita. Järven pohjukasta avautui kaunis näköala Kilpisjärveä ja järven takana sijaitsevaa Saanaa kohti.

Goldajärveltä edettiin soista maastoa Goldahyttan suuntaan. Majalta eteenpäin oli tiedossa nousua kolmisen sataa metriä suurinpiirtein kolmen kilometrin matkalla. Hikihän siinä väistämättä tuli.

29

Golddabaktin pohjoispuolitse noustiin jälleen avotunturiin. Ylempänä oli jälleen miellyttävää maastoa. Useampia pieniä kirkasvetisiä lampia polun varrella.

Paikka paikoin polku oli vaikeasti havaittavissa maastossa. Ilmeisesti vähemmän kuljettu väli. Eipä muita kulkijoita todellakaan näkynyt koko pätkällä.

30

Päivän aikana saavutettiin tämänkertaisen retken korkein piste: noin 900 mpy. Tuon korkeimman paikan jälkeen laskeuduttiin alas Bossojohkan varrelle, jossa vietettiin viimeinen yö. Saatiin jälleen sääskistä seuraa, kun tultiin alavimmille maille.

Bossojohka – Kilpisjärvi

Bossojohkalla vietetyn yön jälkeen koitti reissun viimeinen päivä. Tietynlainen haikeus täytti mielen. Aika oli kulunut todella nopeasti, kuten aina vaelluksella.

Tämä kolmen valtakunnan reitti oli sopivalla tavalla vaihteleva tarjoten monenlaista nähtävää. Taivalta tehtiin suurinpiirtein 70 kilometriä viiden päivän aikana. Huiputukset jäivät tällä kertaa väliin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s