Isdalen – Pältsanvaggi

Rognli – Gappohytta

Liikkeelle lähdettiin Signaldalenista Rognli nimisestä paikasta. Kun Rognli sijaitsee noin 100 metrin korkeudella merenpinnasta ja päivän tavoitteeksi asetetun Gappohyttan korkeus on 706 metriä meren pinnan yläpuolella, tarkoitti se 10 kilometrin matkalle noin 600 metrin nousua. Melkoinen urakka siis heti alkajaisiksi.

Matka taittui tuoreilla voimilla ja ensimmäisen vaelluspäivän innolla joutuisasti. Niinpä perillä Gappohyttanilla oltiin jo kolmen tunnin kävelyn jälkeen. Leiriytymispaikka löytyi Gappohyttanin lähistöltä. Lätynpaiston ja kahvittelun jälkeen käytiin nukkumaan hyvillä mielin autuaan tietämättöminä seuraavan aamun tapahtumista.

Gappohytta – Isdalen

Uni maistui niinkuin se vain raittiissa ulkoilmassa voi parhaimmillaan maistua, mutta aamupalaa valmistettaessa koettiin melkoinen järkytys! Voirasia oli kadonnut absidista ja sen lisäksi myöskin kuoritakki oli hävinnyt. Mitä ihmettä? Mikä tai kuka ne oli vienyt? Muut eväät olivat koskemattomina paikoillaan. Mitä nyt? Ilman voita kyllä viikko pärjättäisiin, mutta miten ilman takkia, jossa vielä kaiken lisäksi olivat auton avaimet?

11
Pilven yläpuolella

Ryhdyttiin haravoimaan teltan ympäristöä järjestelmällisesti. Ja mikä helpotus takki löytyi kallionkolosta noin 50 metrin etäisyydellä teltasta. Myöskin avaimet olivat tallessa, mutta voipakettia ei löytynyt mistään.

Ihmeellinen tapaus. Jos jokin eläin oli käynyt teltalla, niin miksi ainoastaan voi oli kadonnut ja kaikki muut eväät olivat koskemattomia. Ja minkä vuoksi takki oli viety sinne missä se oli? Entäpä jos asialla olikin ihminen. Voin pöllimisen niinkin ymmärtää, mutta takin piilottaminen osoittaa melkoisen kieroutunutta huumorintajua.

Isdalen – Moskanjavri

Kun edellispäivänä oltiin kävelty Isdalenissa harmaassa säässä hienoisessa vesisateessa, valkeni tämä päivä täysin pilvettömänä. Aurinkoinen aamu pyyhki edellispäivän harmitukset pois mielestä. Suunnattiin kulku kohti Rostahyttaa. Matka joutui nopeasti alamäkeen.

Rostahytta sijaitsee jokilaaksossa todella kauniilla paikalla. Ympäristö on vihreä. Hieman kauempana länteenpäin näkyvät lumihuippuiset tunturit. Tuvalta lähtee reittejä useampaan suuntaan. Yksi niistä menee Pältsanille. Tämä väli on myöskin uusi osa kalottireittiä, joten polku oli paikoin vaikeasti havaittavissa. Tätä reittiä jatkettiin kohti Moskanjärveä.

12

Reitti jatkui jälleen ylämäkivoittoisena. Ei mitenkään jyrkkänä kumminkaan. Matkalla pohdittiin hetki kumpaa puolta Moskanjärvi ohitettaisiin. Päädyttiin kulkemaan eteläpuolta, mistä myöskin merkitty reitti menee.

13
Juoksuvatnjunni

Moskanjärven itäpuolelta ryhdyttiin katselemaan yösijaa. Ja löytyihän se vaikkakin alusta oli hieman epätasaista. Ilta sujui jälleen normaalien rutiinien parissa puuhastellen. Vaeltaminenhan on yksinkertaista samojen asoiden toistamista; syömistä, nukkumista ja liikkumista paikasta toiseen.

Moskanjavri – Bealcanvaggi

Moskanjärven jälkeen poikettiin merkityltä reitiltä ylemmäs Juoksuvatnjunnin itärinteelle. Kuljettiin noin 800 metrin korkeudella. Näkymät tuolta korkeudelta olivat avarat. Pältsanstuga näkyi pienenä pisteenä alhaalla.

14
Pältsan

Päämääränä oli kulkea Pältsanin ja Juoksuvatnjunnin väliseen laaksoon – Pältsanvaggiin. Sinne oli myöskin tarkoitus majoittua.

Rauhallista oli. Edellispäivänä oltiin kohdattu muutamia kulkijoita Rostahyttanin ja Moskanjärven välisellä osuudella. Näyttivät olevan kalamiehiä.

Sää oli muuttunut edellispäivän lämpimästä auringonpaisteesta hieman pilvisemmäksi. Tuuli puhalteli pohjoisesta viileästi.

Bealcanvaggi – Gappohytta

Pältsanvaggissa herättiin aamulla sakean sumun keskellä – näkyvyyttä korkeintaan 50 metriä. Aamupalaa valmistettaessa sumu vähitellen hälveni. Leirin purun jälkeen suunnattiin kohti Moskugaisin ja Pältsanin välistä satulaa.

15
Pältsanin huippu piilossa

Satula oli reilun kilometrin korkeudella. Pelkkää kivikkoa, kuten yleensä tällä seudulla tuolla korkeudella.

Laskeutuminen Njearralahkuun sujui nopeasti. Njearralahkussa pidettiin ruokailutauko. Taisipa syönnin päälle tulla unikin. Tällä kohtaa oltiin tultu vaelluksen alussa kuljetulle reitille, joten ympyrä oli sulkeutunut. Gappohytalle tultiin hyvissä ajoin iltapäivällä. Nyt päätettin yöpyä tuvassa. Kyllä Norjan tupien taso on korkea.

Gappohytta – Rognli

Nukuttihan se lämpimässä tuvassa makeasti. Mutta kyllä sitä vaelluksella mieluummin yöpyy teltassa. Niin säilyy paremmin yhteys luontoon.

Loppumatka olikin reipasta marssia alamäkeen. Ensimmäisen päivän nousumetrit kuitattiin nyt. Signaldalen on hyvä paikka aloittaa vaellus. Sieltä pääsee nopeasti korkeammalle hyviin vaellusmaastoihin. Ainut haitta on pitkähkö ajomatka.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s