Guodekvaggi

Nikkaluokta – Borrasgorsa

Kesän vaelluksen lähtöpaikkana oli tuttu Nikkaluokta. Tarkoitus oli tehdä vajaan viikon mittainen reissu. Ei haluttu kumminkaan kävellä tuota Nikkaluoktan ja Kebnekaise Fjällstationin välistä uraa.

Karttaa tutkiessa päädyttiin etäläiseen vaihtoehtoon. Reittiin, joka johtaisi Borrasgorsan ja Guodekvaggin kautta tunturiasemalle. Netistä ei juurikaan löytynyt tietoa em. reittivaihtoehdosta, joten reitin kulkukelpoisuus oli hieman arvoitus. Varsinkin osuus Savugorsasta tunturiasemalle vaikutti kartan perusteella olevan hankalampi väli. Nikkaluoktasta lähdettiin itään päin.

Alkumatkasta reitti kulki muutaman suon yli. Hilloja soilla oli ihan syötäväksi asti. Parin tunnin taivalluksen jälkeen tultiin Tjuonajåkkaan johtavalle reitille. Polku nousi vähitellen ylemmäs avonaisempiin maisemiin ja päästiin eroon häiritsevistä itikoista. Ensimmäinen leiri pystytettiin Borrasgorsaan pienen puron varrelle.

Borrasgorsa – Guodekvaggi

Aamulla herättiin hienoiseen tihkusateeseen. Juuri sellaiseen keliin, jossa pohtii pukeako sadevaatteet päälle vaiko ei. Yleensä ei tule puetuksi ja jonkin ajan päästä huomaa olevansa läpimärkä.

Borrasgorsaa jatkettiin ylemmäs ensimmäiseltä yöpymispaikalta noin tunnin verran, jonka jälkeen suunnattin länteen Larkinlahkua kohti. Ja edelleen upeassa avarassa näköalapaikassa sijaitsevalle poromiesten tuvalle. Lounaassa erottuivat Urtticohkkan (1463 mpy) ja Ceabetcohkkan (1386 mpy) huiput.

Ruokailtiin ja pidettiin taukoa. Taisipa unikin tulla siinä ruokailun jälkeen. Täältä jatkettiin Guodekvaggia kulkien luoteeseen tähtäimessä pikkuruinen lampi 1063 Guodekvarrin etelärinteellä. Tuon lammen äärelle asetuttiin yöksi. Tämä päivä kuljettiin koko ajan hienossa nummimaastossa suurinpiirtein 1000 metrin korkeudella. Luoteessa sijaitseva Kebnekaise oli harmaan pilvimassan sisällä. Eikä sää seljennyt illemmallakaan.

Guodekvaggi – Kebnekaise Fjällstation

Hienoinen vesisade jatkui aamuyöhön. Aamulla sää oli muuttunut selkeäksi ja nyt avautui huikeat näkymät Kebnekaisen suuntaan. Täältä suunnalta katsottuna näkee koko Kebnekaisen massiivin suuruuden. Huippuja ja jäätiköitä vieri vieressä.

Nyt oli edessä vaelluksen etukäteen hankalin pätkä. Tarkoitus oli laskeutua alas Savugorsaa pitkin. Savujohkan ylitys onnistui vasta, kun saavuttiin alas laaksoon. Laaksossa joki haarautui kahteen osaan. Niiden ylitys oli helppo.

Tästä eteenpäin oli maasto oli pajukkoista ja siten hidaskulkuista.

Paikoin kuljettiin aivan Laddjujohkan rantaa. Joen rannalta löytyi myös kuivaa puuta sen verran, että saatiin tulistella tauolla.

Muutama kilometri ennen Kebnekaisen tunturiasemaa pensaikko vähitellen loppui ja avonaisessa maastossa eteneminen oli joutuisaa.

Kebnekaise Fjällstation – Tarfala – Cievrralahku

Tämä yö nukuttiin paikassa, jossa oli telttailtu joitain vuosia aikaisemmin Kebnekaisen huiputusreissulla. Täältä otettin suunta kohti Tarfalaa.

Alueella oli samaan aikaan käynnissä juoksutapahtuma Keb Arctic Run. Maratonjuoksu (43 km)rajussa suuria korkeuseroja sisältävässä maastossa. Lähtö ja maali oli Kebnekaisen tunturiasemalla. Sää viileni kohti Tarfalaa noustessa.

Tutkimusaseman lähistöllä pidettiin ruokatauko. Kovin pitkään ei tehnyt mieli olla paikallaan viileän ilman ja sateen vuoksi. Tarfala on paikka, jossa on mitattu Ruotsin korkein tuulilukema, 81 metriä sekunnissa vuoden 1992 joulukuussa.

Pikaisen ruokailun jälkeen lähdettiin koilliseen Kekkonen-toppenin pohjoispuolitse kohti Cievrralahkua. Nousua noin 400 metriä ja vieläpä jyrkkää. Korkeimmillaan noustiin noin 1600 metriin.

Leiriydyttiin aukealle ja tuulisille paikalle hieman Cievrrajavren eteläpuolelle. Tuuli oli illalla niin voimakas, että katsottiin parhaaksi varmistella teltan kiinnityksiä kivien avulla.

Cievrralahku – Nikkaluokta

Pikamarssia hyvässä kulkumaastossa alamäkeen kohti Nikkaluoktaa. Tämä kuljettu rengasreitti tarjoaa kaksi hienoa erilaista vaihtoehtoa siirtymiselle Nikkaluoktasta Kebnekaisen tunturiasemalle. Onhan tuo vakioreitti Nikkaluoktan Kebnekaise Fjällstationin välillä ikävä kulkea.