Hoiganvaggi

Katterjåk – Hoiganjavri

Elokuun lopulla oli vuorossa kesän toinen vaellus. Tällä kertaa matkaan lähdettiin Katterjåkista läheltä Norjan rajaa. Tarkoitus oli edetä aluksi kohti Unna Allagasta menevää reittiä, josta ennen Stuor-Kärpeliä poikettaisiin Hoiganvaggin laaksoon.

Maisemat tällä välillä olivat kallioisia ja karuja. Vähäinen kasvillisuus oli monenkirjavan ruskan kaunistamaa. Kulkijoita ei ensimmäisen päivän aikana tavattu kuin muutama – ruotsalainen pariskunta ja pari norjalaista kalamiestä. He olivatkin ainoat ihmiset, jotka kohdattiin koko vaelluksen aikana.

Iltaan mennessä edettiin enimmäkseen helppokulkuista Hoiganvaggia pitkin Hoiganjavrin länsipuolelle, josta löytyi teltoille ihanteellinen paikka ensimmäiseksi yöksi. Tasainen nurmikenttä pienet purot kummallakin puolella leiriä. Lännen suunnassa oli synkkiä pilviä. Vaikutti siltä, että saataisiin yöllä sadetta.

Yöllä tulikin telttojen vedenpitävyys testattua oikein kunnolla. Testi läpäistiin ja kuivana pysyttiin. Onneksi koko yön jatkunut rankkasade lakkasi aamun tullen. Sateesta on eniten haittaa juuri leiriä purettaessa. Matkantekoa vesisade ei niinkään haittaa.

Hoiganjavri – Kårsavagge

Aamulla tutkittiin karttaa ja mietittiin minkälaista reittiä reissua jatkettaisiin. Päätettin ottaa suunta kohti Kårsavaggea. Hoiganjavrilta edettiin parisen kilometriä laakson pitkin. Vuolip Duvraksen jälkeen suunnattin kaakkoon järveä 1050 kohti. Järven rannalla pidettin taukoa ja syötiin. Kylmä tuuli piti huolen siitä, että ruokatauko jäi lyhyeksi.

Järveltä käännettin kurssia hieman itäänpäin ja tähtäimessä oli huippujen 1223 ja 1300 välinen sola. Tarkoitus oli laskeutua siitä rinnettä alas Kårsavaggeen. Mikä kylläkään ei aivan onnistunut. Järven 1050 jälkeen maasto muuttui enemmän tai vähemmän kivikkoiseksi. Näkymät paranivat tietysti mitä ylemmäksi kavuttiin.

Saavuttin tuohon em. solaan, josta oli hyvät näköalat n. 500 metriä alempana sijaitsevaan Kårsavaggeen. Lähdettin laskeutumaan laaksoa kohti. Tultiinkin jo melko alas, kun tuli seinä vastaan.

Eipä siinä auttanut muu kuin kavuta takaisin ylöspäin etsimään toinen reitti hieman idempää, jossa kartan korkeuskäyrien mukaan olisi hieman loivempaa.

Alas tultiin lopulta suurinpiirtein Gorsajavren itäpään kohdalta. Ohitettiin järven toisessa päässä sijainnut Kårsavaggestugan hieman etäämpää. Takana raskas päivä korkeuseroineen rupesi vaatimaan veronsa. Oli aika ruveta katselemaan leiriytymispaikkaa.

Kårsavagge – Katterjåk

Yöstä tuli kylmä. Pakkasta oli puolenkymmentä astetta. Kesäkeleille (+10 C°) tarkoitettu makuupussi ei kyennyt pitämään miestä lämpimänä. Aamulla piti ensimmäiseksi kyhätä jonkinmoinen nuotio, jonka äärellä sai hieman lämmitellä. Pilvettömältä taivaalta aamupäivän aikana paistanut aurinko lämmitti mukavasti. Niinpä varusteet saatin kuivateltua hyvin ennen matkan jatkamista.

Päivän päämääränä oli Loktajohka. Kartalla oli kolme vaihtoehtoista reittiä. Valittiin niistä läntisin Kårsavaggen päästä ylös nouseva reitti, joka nousi n. 1300 metriin. Se tarkoitti 600 metrin nousua ylöspäin. Ilma laakson pohjalla oli aurinkoinen. Vuoren huiput sensijaan näyttivät olevan pilvien peitossa. Hieman arvelutti miten ylhäällä löydettäisiin oikea reitti.

Ylhäällä oltiinkin sananmukaisesti pilvessä ja näkyvyyttä oli korkeintaan 50 metriä. Oli luotettava täysin kompassiin, joka sekin tuntui osoittavan täysin väärään suuntaan. No, lopulta osuttiin kumminkin suunnitellusti Låktatjåkkastuganille menevään reittiin. Reittiä laskeuduttin muutama kilometri laaksoa alaspäin ja leiriydyttiin viimeiseksi yöksi.

Jos oli ensimmäinen yö testattu telttojen sateenkestävyyttä ja toinen yö kärsitty kylmää, niin tänä viimeisenä yönä teltat joutuivat todelliseen tuulitestiin. Välillä tuntui, että tuuli vie mennessään teltat ja miehet. Aamuun kuitenkin selviydyttiin ja leiri pantiin nopeasti kasaan. Käveltiin alas Rallarvägenille, jota pitkin talsittiin Katterjåkiin.

Reitti oli maastoltaan vaihteleva. Rasitusta lisäsivät korkeuserot.