Abisko – Lapporten
Vaelluksen lähtöpisteenä oli jo tutuksi tullut Abisko Turiststation. Suunta otettiin Lapportenia kohti. Alkumatkalla risteili useita polkuja. Osuttiin kumminkin oikealle polulle. Saavuttiin Paddustievalle, joka on vanha saamelaisten uhripaikka.
Paddustievan jälkeen nousu jatkui kohti Lapportenia ja tunturikoivikko jäi vähitellen taakse. Saavuttiin Nissoncorrulta vuolaana virtaavalle Miellejohkalle. Polku jatkui vastarannalla, mutta miten ja mistä yli?
Ainut vaihtoehto oli ylitys kahlaamalla. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi paikka, mistä voisi yrittää ylitystä kahlaamalla. Vesi oli todella kylmää ja virta voimakas.
Muistuipa mieleen neuvot sauvojen tarpeellisuudesta vesistöjen ylityksissä. Kyllähän niistä on suuri apu tasapainon säilyttämisessä. Tällä kertaa oli kuitenkin selvittävä ilman sauvoja.
Jalkoja tehokkaasti virkistäneen ja onnistuneen kahluun jälkeen matka jatkui Lapportenin laaksossa sijaitsevan Cuonjajavren suuntaan.
Sopivan telttapaikan löytäminen tuotti hieman vaikeuksia. Järvelle laskeutuva rinne oli melkoisen märkää myöhäisen kevään vuoksi. Ylempänä vuoren rinteillä oli vielä runsaasti lunta. Lopulta teltta saatiin pystytettyä ja iltapalan jälkeen päästiin nukkumaan.
Lapporten – Nissonvaggi
Aamulla matkaa jatkettiin. Suunta oli kohti kartalla sijaitsevaa poroaitaa. Ohitettiin toinen laaksossa sijaitsevista järvistä. Saavuttiin Cuonjajohkan varrelle. Joen ylitys oli edellispäivää huomattavasti helpompi. Vettä oli vähemmän ja virtaus heikkoa. Maasto oli enimmäkseen alueelle tyypillistä tunturinummea ja siten erinoimaista vaellusmaastoa.
Poroaidalla pidettiin taukoa. Aidalta otettiin suunta lounaaseen kohti Nissonvaggijohkaa. Tällä kohtaa maasto oli jälleen lumien sulamisen vuoksi märkää.
Maisemissa ei ollut moittimista. Avaraa ja etelään avautui hienoja näkymiä. Kun Nissunvaggijohka saatiin näköpiiriin, käännyttiin kulkusuunassa oikealle kohti Nissonvaggia.
Nissonvaggi on kaunis lumihuippuisten vuorien ympäröimä laakso. Enimmäkseen helppokulkuista vaellusmaastoa. Tosin hieman ennen ja jälkeen poromiesten kämppää oli matkantekoa hidastavia pajukoita. Nekin olisivat olleet vältettävissä valitsemalla reitti hieman ylempää.
Nissonvaggi muuttuu pohjoisosassa jyrkkäreunaiseksi kanjoniksi nimeltään Nissungorsa. Kulkemisen käytyä kanjonin pohjalla hankalaksi noustiin hieman ylemmäksi. Saatiin ensimmäinen näköyhteys pohjoisessa sinisenä siintävään Torneträskiin.
Nissonvaggi – Abisko
Toinen yö vietettiin aurinkoisella Nissonsnuohkin rinteellä. Telttailuun paikka oli erinomainen. Ainoastaan vesi oli hieman hakemisessa. Löytyihin sitä vettäkin pienen etsiskelyn jälkeen. Kolmas päivä edettiin joutuisasti alamäkeen Nissonjohkaa seuraillen kohti Abiskojåkkaa. Loppumatka käveltiin Kungsledeniä pitkin Abiskoon.
Kokonaisuudessaan kuljettu reitti oli mielenkiintoinen. Maisemat kauniita ja maastopohja suurimmaksi osaksi helppokulkuista tunturinummea. Jos haluaa lisäksi huiputtaa jonkin lähellä olevista huipuista (Nissoncorru 1738 m tai Tjuonatjåkka 1554 m), niin aikaa kannattanee varata 4 – 5 päivää ko. reitin kulkemiseen.
Muita kulkijoita ei näkynyt koko matkan aikana lukuunottamatta tuota viimeistä Kungsledenillä kuljettua pätkää, joten rauhassakin saatiin olla.
Etusivu 