Kesän 2006 vaelluksen kohteeksi valittiin Ruotsin Lappi ja siellä nimenomaan Kebnekaisen alue. Reitti suunniteltiin siten, että lähtö tapahtuisi Nikkaluoktasta.
Sieltä edettäisiin Kebnekaisen tunturiaseman kautta Singiin, josta käännyttäisiin pohjoiseen Kungsledeniä pitkin kohti Abiskoa. Lisäksi oli tarkoitus huiputtaa Kebnekaise sään niin salliessa.
Lähtö tapahtui siis Nikkaluoktasta. Alkuun edettiin tunturikoivikossa leveäksi tallautunutta polkua ja vastaantulijoita oli runsaasti. Laddujärven itäpäästä lähteneen venekuljetuksen avulla olisi ollut mahdollista lyhentää kävelymatkaa noin viisi kilometriä, mutta eihän tänne oltu lähdetty veneellä seilailemaan.
Luvassa oli sateista ja tuulista seuraavalle päivälle Kebnekaisen alueelle. Näytti vahvasti siltä, että Kebnekaisen huiputus jäisi toiseen kertaan. Mitäpä iloa huipulla käynnistä olisi, jos näkyvyys on muutamia kymmeniä metrejä.
Ilta oli jo pitkällä, joten oli aika ruveta katsomaan sopivaa telttapaikkaa. Sellainen löytyikin noin kilometri tunturiasemalta länteen: tasanne rinteessä. Tuuli, joka oli yltynyt myrskyksi jatkui aamuun asti. Yöunesta tulikin katkonaista telttakankaan lepattaessa äänekkäästi. Vettäkin sateli, mutta onneksi vesi pysyi teltan ulkopuolella. Olipahan helppo ainakin tuulettaa teltta aamulla navakassa tuulessa.
Kebnekaise Fjällstation – Singi
Aamupalan jälkeen matka jatkui. Koskapa ylimmät tunturihuiput olivat pilvien peitossa Kebnekaiselle kiipeämisestä luovuttiin. Seuraava tavoite oli Singi, jossa reitti yhtyisi Kungsledeniin. Matka jatkui upeassa Laddjuvaggin tunturilaaksossa. Iltapäivällä laskeuduttiin kohti Singin majoja.
Singissä vietetyn lyhyen lepotauon jälkeen matka jatkui Kungsledeniä pitkin pohjoista kohti. Hieman alkoi jo väsymys tuntumaan jäsenissä, joten oli aika ruveta katsomaan sopivaa telttapaikkaa seuraavaksi yöksi.
Ohitettin epäkuntoinen silta, joka meni Madirin puolelle. Pian tuon jälkeen noin kaksi kilometriä Singistä pohjoiseen poroaidan jälkeen löytyikin erinomainen paikka yöpymiseen. Juokseva vesi vieressä ja maisemat kohdallaan. Mitäpä sitä muuta voi vaeltaja leiripaikaltaan vaatia. Paikan olivat hyväksi havainneet jo varsin monet vaeltajat. Senverran kulumisen jälkiä tuossa kohdin oli havaittavissa.
Hyvin nukutun yön ja kaurapuuron jälkeen oltiin valmiita uuteen päivään. Tarkoitus oli edetä Sälkan kautta aina Tjäktjaan asti, joten pitkä päivä olisi edessä. Vaellus oli suunniteltu siten, että joka toinen päivä olisi kovempi. Nyt oli se kova päivä.
Edettiin pitkin toinen toistaan korkeampien tuntureiden reunustamaa valtaisaa Tjäktjavaggen laaksoa pitkin. Maisemiahan ei voi kyllin ylistää. Ne täytyy käydä itse kokemassa. Ilta oli jo melko pitkällä, kun saavuttiin loppua kohti jyrkkenevän nousun päätteeksi Tjäktjapassetiin (1150 mpy) Kungsledenin korkeimpaan kohtaan. Meinasi jo happi loppua.
Tjäktjapassetista avautuivat huikeat näköalat sekä pohjoiseen että etelän suuntaan. Tjäktjapassetissa suoritettiin täydennystä ja tyhjennystä. Olihan siellä vieretysten puusee ja jokin meditaatioon tarkoitettu koppi.
Pienen tauon jälkeen kävely jatkui. Ja kun kerran oltiin reitin korkeimmassa kohdassa, tiesi se alamäkeä seuraavaksi. Sehän sopi kovan nousuosuuden uuvuttamille vaeltajille.
Tulihan se viimein Tjäktjan autiotupakin vastaan. Mutta kun tosi vaeltajat eivät yövy tuvilla, matkaa oli jatkettava eteenpäin ankarasta väsymyksestä huolimatta. Kolmannen yön telttapaikka löytyi kilometrin verran Tjäktjan tuvilta pohjoiseen. Sääskien seurassa nautitun maittavan iltapalan jälkeen käytiin levolle. Oli muuten ainoa paikka, jossa oli sääskiä tällä reissulla.
Tjäktja – Alisjavri
Aamutoimien jälkeen käytiin matkaan. Vuorossa olisi suunnitelmien mukaan hieman helpompi päivä. Tavoitteena Alisjärvi, jossa sijaitsi seuraava autiotupa.
On kyllä hieman hassua puhua autiotuvasta, kun paikalla on majaisäntä (ruots. stugvärd) kaiken aikaa ja tuvasta löytyy kauppa, jonka tuotevalikoima vastaa hyvinkin tavallista lähiökauppaa. Alisjärvelle saavuttiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Käytiinpä siellä “marketissa” hakemassa hieman täydennystä muonavarastoihin.
Alisjärvellä olisi ollut jälleen venekyytiä tarjolla. Jätettiinpä ne risteilyt tälläkin kertaa väliin. Järven rantamilla yövyttiin sitten neljäs yö. Tontti oli samaa taso kuin edellisetkin. Senverran katsottiin teltan sijoitusta, että aamuaurinko paistaa sisäänkäyntiin.
Alisjavri – Abiskon kansallispuisto
Päivän aikana edettiin Abiskon kansallispuiston alueelle. Se tiesi sitä, että telttailu oli sallittu ainoastaan sitä varten merkityillä paikoilla. Tunturien vapaus jäi taakse.
Käytyämme Abiskojärven tuvalla hakemassa hieman täydennystä muonavarastoihimme jatkoimmme matkaa kohti Abiskoa. Reitti seuraili tällä kohtaa Abiskojärven rantaa. Viidenneksi yöksi asetuimme Nissonjohkan leiripaikalle.
Takana oli tämän vaelluksen kovin päivä. Matkaa tehtiin kaikenkaikkiaan noin 28 kilometriä. Niinpä maistuvan iltapalan jälkeen ei unta tarvinnut pitkään odotella. Oltiin jo muutaman kilometrin päässä reissun päätepisteestä Abiskosta, ja vaellukseen varatusta viikosta oli vielä kaksi kokonaista päivää jäljellä. Mitäs nyt tehtäisiin? No, päätettiin pistäytyä pikaisesti Abiskossa totuttautumassa “sivistyneeseen maailmaan” ja palata sen jälkeen Nissonjohkan leiripaikalle nauttimaan helteisestä päivästä.
Abiskon kansallispuisto
Kuudennen päivän väsyneet vaeltajat viettivätkin reissussa rasittuneita kehoja Abiskojoen rannalla auringon paisteessa lepuutellen. Abiskon aluehan on matkailumainosten mukaan yksi Ruotsin aurinkoisimpia alueita. Ja nyt se todellakin piti paikkansa.
Tämän vaelluksen viimeinen yö nukuttiin samassa Nissonjohkan leiripaikassa, joten tällä kertaa säästyttiin leirin purkamiselta ja kokoamiselta. Päivän aikana oli lämpimässä auringon paisteessa hyvä kuivatella varusteita.
Kotimatkalle
Koitti vaelluksen viimeinen päivä ja edessä oli viimeinen pätkä. Muutama kilometri kävelyä Abiskon tunturiasemalle, josta noustiin Kiirunan kautta Pelloon menevään bussiin.
Etusivu 