Tarfala – Nallo

Nikkaluokta – Cievrracohka

Ensimmäiset pari kilometriä kuljettiin Kebnekaise fjällstationia vievää polkua pitkin. Cievrrajohkan ylittävän sillan jälkeen käännyttiin Cievrracohkkaan johtavalle polulle. Parin tunnin taivalluksen jälkeen päästiin avotunturiin. Ensimmäinen leiri perustettiin Cievrracohkan rinteelle.

Cievrracohka – Guobirvaggi

Aamulla matka jatkui Darfalcorrun rinnettä loivasti nousten. Tavoite oli edetä kohti Darfalcorrun ja Darfalcohkkan välistä satulaa, josta edelleen oli tarkoitus laskeutua Tarfalan laaksoon. Tarfalajärvellä pidettiin lounastauko. Samalla mietittiin jatkosuunnitelmia. Päätettiin jatkaa matkaa vielä saman päivän aikana Guobirvaggiin. Järveltä noustiin jäätikön pohjoispuolta ylöspäin jyrkkenevää rinnettä pitkin. Lopussa oli jopa niin jyrkkä pätkä, että piti käyttää käsiä apuna. Rupesi kaiken lisäksi satamaan vettä, joten matkanteko oli hidasta. Gaskkasjavrin jälkeen ohitettiin vuoden 2001 helikopterionnettomuudessa kuolleiden kahden miehen muistoksi pystytetty muistolaatta. He olivat menettäneet henkensä ollessaan pelastamassa myrskyn yllättämäksi joutuneita kiipeilijöitä Kaskasapaktilla. Alastulo märkää kivikkoa pitkin oli väsyneillä jaloilla vaivalloista. Kastuttiinkin, kun ei viitsitty pukea sadeasua. Onneksi alhaalta laaksosta kivien keskeltä löytyi muutama telttapaikka. Teltat pystytettin mahdollisimman nopeasti. Märät kamppeet absidiin ja kuiva vaatekerta yllä makuupussin lämpöön. Iltapalaksi riitti tällä kertaa kupillinen kuumaa kahvia ja pari palaa näkkileipää.

Guobirvaggi – Gaskkasjunni

Iltayöstä satoi vettä ajoittain rankasti. Oli mukava olla lämpimässä makuupussissa sateensuojassa. Aamupalan nauttimisen jälkeen käytiin matkaan. Kuljettiin pitkin laaksoa kohti Tjäktjavaggea. Alkumatka oli louhikkoista ja hidaskulkuista. Jalatkin olivat väsyneet edellispäivän kävelystä, joten matkanteko oli aluksi vaikeaa. Vähitellen alusta kuitenkin parani ja auringon ruvetessa lämmittämään mielialakin kohosi. Aurinkoisen sään ansiosta laaksosta saatiin näköyhteys sekä Rabotsin jäätikölle että Kebnekaisen jylhään massiiviin. Otettiin muutamia valokuvia. Tjäktjavaggiin saavuttuamme käännyttiin pohjoista kohti. Käveltiin Duolpanjunnin ja Gaskkasnjunnin helppokulkuisia länsirinteitä Sälkän suuntaan. Tällä kohtaa alempana laaksossa sijaitsee Kungsleden. Siellä näytti olevan useita vaeltajia liikkeellä. Kolmas leiri pystytettiin avaraan paikkaan tunturiniitylle Gaskkasnjunnin luoteisrinteelle.

Gaskkasjunni – Vistasvaggi

Lähdettiin kulkemaan pitkin Stuor Reiddavaggia kohti Nalloa. Vaktpostenin kohdalla jouduttiin ylittämään puro kahlaamalla. Vesi oli tällä kertaa sameaa ja kylmää, joten huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta vaadittiin. Reiaddajavrin jälkeen kuljettiin puron eteläpuolta edelleen vaikkakin reitti karttaan on merkitty puron pohjoispuolelle. Näkyihän siellä polku kulkevankin. Nallon ympäristö oli maisemiltaan todella jylhää korkeine melkein pystysuorine rinteineen. Nallostuganin jälkeen ruokailtiin ja pidettiin hieman taukoa. Jatkettiin matkaa edelleen puron eteläpuolta. Pohjoispuolella puroa tuli vastaan muutamia vaeltajia matkalla kohti Nalloa. Laakso oli suurimmaksi osaksi hyväkulkuista vaellusmaastoa. Puron varrelta löytyi kypsiä isokokoisia hilloja syötäväksi. Maistui hyvältä. Leiriydyttiin toiseksi viimeiseksi yöksi paikkaan, jossa Stuor Reaiddavaggi yhtyy Vistasvaggiin. Leiripaikka oli mukava pikku kumpare soliseva puro vieressä. Mustanpuhuvat pilvet taivaalla ja terävähuippuinen Nallo taustalla tarjosivat lisäksi valokuvauksellisia näkymiä.

Vistasvaggi

Päätettiin kulkea Reaiddacohkan itärinnettä ainakin Unna Reaiddavaggiin asti. Reitti osoittautui kiviseksi ja hidaskulkuiseksi. Unna Reaiddavaggista laski kaksi voimakkaasti virtaavaa puroa, joten kahlaamaan jouduttiin jälleen. Purojen jälkeen suunnattiin kohti Vistasjoen ylittävää siltaa. Hyvin osuttiin. Oltiin tultu Vistasvaggiin merkitylle reitille. Laakson pohjaa oli helppo kulkea valmista polkua pitkin. Maisemiltaan tämä väli oli vaihtelevaa. Ajoittain pusikkoa, josta ei nähnyt mihinkään. Paikoin reitti kulki lähempänä Vistasjohkaa, jolloin avautui hienoja näkymiä laaksoa pitkin.

Vistasjohka

Vistasvaggissa oli harvakseltaan hyviä paikkoja leiriytymiseen. Viimeiseksi yöksi löytyi teltoille tasaista alustaa noin kahdeksan kilometriä ennen Nikkaluoktaa. Kokonaisuudessaan vaihteleva ja mielenkiintoinen reitti. Ylempänä kivistä, jopa louhikkoista. Alempana laaksoissa helpompaa maastoa. Korkeuserot (n. 1100 m.) lisäsivät rasittavuutta. Myöskin sää oli vaihtelevaa – vettä satoi ja aurinko paistoi. Varsinkin Tarfalan seutu jäätikköineen ja turkoosin värisine järvineen oli upeaa katseltavaa. Myöskin Nallon ympäristö oli kokemisen arvoinen paikka.

Olet täällä

Etusivu -> Vaellustarinat -> Tarfala – Nallo